Lehdistötiedotteet

vk 24/04 Kallio-Tamminen Tarja: Filosofia: Quantum Metaphysics. The Role of Human Beings within the Paradigms of Classical and Quantum Physics.

Lähettäjä: "Tarja Kallio" 03.05.2004 10:26


Tarja Kallio-Tamminen
Humanistinen tiedekunta
Filosofia
11. 06. 2004.

Quantum Metaphysics. The Role of Human Beings within the Paradigms of
Classical and Quantum Physics.

Tutkimuksen päämäärä on selvittää kvanttifysiikan merkitystä
maailmankuvallemme sekä pohtia miten ihminen voidaan ymmärtää tietoisena
toimijana ja vaikuttajana kvanttifysiikkaan perustuvassa uudessa
käsitteellisessä viitekehyksessä.

Työn alkuosassa etsitään länsimaisen todellisuuskäsityksen juuria
tarkastelemalla ensin antiikin luonnonfilosofien esittämiä erilaisia
lähestymistapoja ja erotteluita. Antiikin ajattelun kukoistuskaudella
esitetty Platonin ja Aristoteleen ainekäsitys, jossa korostettiin muodon
merkistystä, hylättiin vasta uuden ajan taitteessa. Tällöin omaksuttiin
yleisesti mekanistis-deterministinen ajattelutapa, joka sai voimakkaita
vaikutteita klassisesta fysiikasta. Mekanistis-deterministisessä
viitekehyksessä Pythagoraan matemaattinen lähestymistapa yhdistyi
saumattomasti antiikin atomistien hiukkasmekaaniseen maailmankuvaan.

Mekanistis-deterministinen ajattelutapa on tarjonnut toimivan kehyksen
todellisuuden ilmiöiden ymmärtämiselle ja lähestymiselle nykypäiviin saakka.
Luvussa 3 tarkastellaan lähemmin tämän yhä vaikuttavan todellisuuskäsityksen
ontologisia ja epistemologisia perusolettamuksia, kuten determinismiä,
reduktionismia ja syrjässä olevan havaitsijan ideaa. Tällaisia teorian
metafyysiä lähtöoletuksia ei voida osoittaa oikeiksi tai välttämättömiksi
klassisen fysiikan toimivuudesta ja  monista saavutuksista huolimatta. Silti
niiden oikeutusta on ollut klassisen fysiikan valtakaudella vaikea kiistää.
Esimerkiksi psykofyysisen ongelman tai ihmisen aseman ja vastuullisuuden
ymmärtäminen mekanistis-deterministisessä kehikossa on muodostanut modernin
ajan filosofialle vaikeasti ratkaistavan ongelman.

Tiedeyhteisössä on jo pitkään yleisesti hyväksytty ajatus, että
kvanttifysiikka kyseenalaistaa perustavanlaatuisesti monia arkiajatteluun ja
klassiseen fysiikkaan liittyviä oletuksia fysikaalisista ilmiöistä.
Kvanttiysiikan empiirisissä tuloksissa korostuvat muun muassa
indeterministisyys ja epälokaalisuus, ja teorian kompleksinen tilakuvailu
eroaa ratkaisevasti klassisen fysiikan aikaan ja avaruuteen sidotusta
tarkastelutavasta. Teorian tulkinnasta on keskusteltu lähes sata vuotta,
mutta  yksimielisyyttä siitä, miten kvanttiteoria pitäisi tulkita ei
vieläkään ole saavutettu. Tarjoaako kvanttifysiikka aineksia todellisuuden
parempaan ymmärtämiseen ja uuteen todellisuuskäsitykseen vai onko se pelkkä
instrumentti, joka sallii meidän kontrolloida ja ennustaa atomitason
ilmiöitä?

Näihin kysymyksiin etsitään ratkaisua luvussa 4 analysoimalla
kvanttimekaniikan erityispiirteitä ja sen erilaisia tulkintayrityksiä.
Pääpaino on Niels Bohrin Kööpenhaminan tulkinnassa, jossa niin subjektin,
objektin, kielen kuin todellisuudenkin käsitteitä arvioidaan uudella
tavalla. Bohrin ajatuksia soveltaen luvussa 5 hahmotetaan tekijän omaa
käsitystä siitä, minkälainen käsitteellinen viitekehys kvanttitoerian
pohjalta voitaisiin kehittää.

Kun nykyfysiikan lähestymistapa ja sen ainekäsitys eroavat ratkaisevasti
klassisesta ajattelutavasta, yhtenäinen tieteellinen kuvailu ei edellytä,
että kaikki maailman tapahtumat pitäisi pyrkiä redusoimaan hiukkasten
välisiin mekaanisiin vuorovaikutuksiin. Tämä tarjoaa entistä
hedelmällisempiä mahdollisuuksia esimerkiksi ihmisen ja luonnon välistä
suhdetta ja psykofyysistä ongelmaa koskevien kysymysten käsittelemiseen.
Kvanttiviitekehyksessä ihminen kaikkine sisäisine ominaisuuksineen  ja
valintoineen voidaan ymmärtää osaksi todellisuutta, jolloin myös
luonnontieteiden ja ihmistieteiden lähestymistavat ovat luontevammin
sovitettavissa yhteen viitekehykseen.


- - -
Tietoja väittelijästä:

Tarja Kallio-Tamminen on syntynyt Hyvinkäällä ja tullut ylioppilaaksi
Hyvinkään yhteiskoulusta vuonna 1974. Hän on suorittanut Helsingin
yliopistossa luonnontieteiden kandidaatin tutkinnon vuonna 1979 ja
filosofian kandidaatin (pääaine hiukkasfysiikka)1983. Filosofian
lisensiaatiksi  (pääaine teoreettinen filosofia) hän valmistui vuonna 1994.

Kallio-Tamminen on toiminut mm. fysiikan ja filosofian opettajana
Luumäellä 1983-1988 ja pääkaupunkiseudun työväenopistoissa 1990-1996. Hän
vaikutti Vihreän Sivistysliiton opintokeskuksen perustamiseen ja toimi
lukuisissa projekti- ja opetustehtävissä sekä liiton puheenjohtajana vuosina
1994-1997. Vuodesta 1999 hän on ollut tutkijana Suomen akatemian
projektissa, joka liittyy luonnontieteiden ja teologian
todellisuuskäsityksiin. Syksystä 2003 hän on toiminut teoreettisen
filosofian opettajana tietoisuudentutkimukseen keskittyvässä
opinto-ohjelmassa Skövden yliopistossa Ruotsissa.

Helsingin yliopisto Yhteystiedot