Jukka Leskinen
Käyttäytymistieteellinen tiedekunta
Psykologia
21.05.2004
Seurantatutkimuksen tarkoitus oli selvittää lypsykarjayrittäjien henkistä kuormittumista ja sen muutoksia Suomen EU-yhdentymisen edistyessä. Tutkimuksen teoreettinen tavoite oli persoonallisuusresurssien ja stressioireiden kausaalisuhteiden ja pysyvyyden selvittäminen stressimallin osatekijöinä. Käytännön tavoite oli tutkia edellytyksiä työterveyshuollossa tapahtuvan kriisineuvonnan kehittämiselle.
Tutkimuksen kohderyhmänä olivat vuonna 1946 tai sitä myöhemmin syntyneet lypsykarjatilojen isännät, joilla oli vähintään 10 lypsylehmää ja 10 hehtaaria viljelysmaata. Tutkimuskunnat valittiin keskisestä Suomesta. Seurantakyselyn ensimmäinen osa toteutettiin vuonna 1997 ja toinen vuonna 2001. Kyselyitä täydennettiin haastatteluin. Ensimmäisessä kyselyssä osallistumispyyntö lähetettiin kaikkiaan 390 henkilölle, joista laajaan tai supistettuun kyselyyn vastasi yhteensä 247 henkilöä. Vuoden 2001 seurantatutkimuksen kohderyhmänä olivat ensimmäiseen tutkimusvaiheeseen osallistuneet isännät. Seurantalomakkeita lähetettiin 247 ja niistä palautettiin 180 (73 %). Vuonna 1997 laajaan kyselyyn vastanneista, 148 isännästä saatiin kiinni 95 %.
Maatalousyrittäjien henkinen ja fyysinen kuormittuneisuus lisääntynyt Eu-aikana
EU-maatalouspolitiikan arvioitiin lisänneen karjatilojen työmäärää merkittävästi. Neljän seurantavuoden aikana se oli edelleen kasvanut. EU–maatalouspolitiikka oli lisännyt myös henkistä painetta, tulevaisuuden epävarmuutta ja henkisen kriisin mahdollisuutta. Seuranta-aikana viljelijäperheen sisäinen vuorovaikutus oli heikentynyt ja yhteistyö naapureiden kanssa vähentynyt. Seurantakyselyssä isännät ilmoittivat aikaisempaa enemmän pitkäaikaissairauksia. Erityisesti astma sekä tuki- ja liikuntaelinten sairaudet olivat lisääntyneet. Työkykyarvioiden keskiarvo oli alentunut edellisen kyselyn ajankohdasta. Sairauksista oli myös työssä selvästi enemmän haittaa kuin ennen.
Positiivinen selviytymisarvio tilakokoa parempi henkisen hyvinvoinnin ennustaja
Henkiseen hyvinvointiin olivat voimakkaimmin yhteydessä henkilön arvio omasta työkyvystään, koettu talouden vakaus, työn ja maaseudun elämäntavan sopivuus ja puolisolta saatavaa tuki. Yleensä henkilön subjektiiviset selviytymisarviot olivat selvemmin yhteydessä henkiseen hyvinvointiin kuin objektiiviset voimavara- tai elinolokuvaajat.
Henkisen hyvinvoinnin häiriöt tuottivat uusia ongelmia
Erilaiset henkisen hyvinvoinnin häiriöt lisäsivät koettua avun tarvetta ja huolta taloudellisista vaikeuksista, ne muuttivat suhtautumista maaseudun elämäntapaan kielteisemmäksi ja saattoivat tuottaa ongelmia perhesuhteisiin. Myös työkykyarvion tuloksen heikentyminen ennakoi henkisen hyvinvoinnin ongelmia. Tutkimustulosten mukaan, muutosmurroksen vaikeudet eivät välttämättä tuottaneet henkisiä ongelmia, mutta henkiset ongelmat vaikeuttivat selviytymistä ja vahvistivat toisiaan epävarmassa elämäntilanteessa
Elämänhallinta vaihtelee oletettua enemmän olosuhteiden mukaan
Tutkimuksessa haettiin vastausta kysymykseen stressissä aktivoituvien persoonallisuusresurssien ja henkisten oireiden pysyvyydestä. Erotuskriteerinä suhteellisen pysyvien persoonallisuusresurssien ja olosuhteiden mukaan nopeammin muuttuvien oireiden välillä käytettiin stressioireiden pysyvyystasoa. Sen perusteella persoonallisuusresurssiksi oletettu elämänhallinta osoittautui reaktioksi, kun taas kyynisyys ja depressiivisyys olivat lähempänä hitaasti muuttuvia persoonallisuuden resurssitekijöitä.
Tukiohjelma työterveyshuollon käyttöön
Tutkimuksen perusteella kehitettiin työterveyshuollon käyttöön AVUKSI-tukimalli, johon kuuluu henkisen kriisin tunnistamisväline ja tukikeskusteluohjelma. Mallista laadittiin myös vapaaehtoistyössä käytettävä sovellutus.
